Viljelijöiden ahdinko uhkaa elintarvikeomavaraisuuttamme

Perjantai 11.3.2016 klo 14:45 - Sirkka-Liisa Anttila

Viljelijöiden ahdinko uhkaa elintarvikeomavaraisuuttamme
 
Suomalainen tuottaja on historiansa kovimmassa talousahdingossa. Venäjän elintarvikeviennin loppuminen on romahduttanut tuottajahintoja jopa 60 prosentilla. Samalla kaupan halpuutuskampanjat pienentävät tuottajien leipää entisestään. Esimerkiksi viime syksynä kaupan ja teollisuuden välisissä hankintaneuvotteluissa kaupan vaatimuksena oli 15–20 prosenttia aiempaa alempi sisäänostohinta.
 
Kaupan halpuutuskampanjat tulevat kuitenkin erittäin kalliiksi suomalaiselle kuluttajalle. Pidemmällä ajanjaksolla ne tulevat romuttamaan sekä ruuan laadun, ruuantuotannon etiikan että korkean hygienian eteen tehdyn vuosikymmenten työn. Ruotsissa näillä laatukriteereillä on haettu lisäarvoa markkinoilta yhdessä kuluttajan kanssa.
 
Samaan aikaa myös tuotantopanosten hinnat ovat nousussa, mikä tekee elinkeinosta täysin kannattamatonta. Oman lisänsä tuovat EU:n lisääntyvä ja kiristyvä byrokratia. Suomen maataloushallinnon tulkinnoilla tätä byrokratiaa on vielä entisestään lisätty, sillä tulkitsemme EU-säädöksiä muita maita ankarammin. Tähän on saatava kiireesti muutos kansallisella päätöksellä.
 
Hallituksen on siis ryhdyttävä kiireesti konkreettisiin toimiin elintarvikeomavaraisuuden turvaamiseksi. Kiitänkin ministeri Tiilikaisen päätöstä tehdä uudelleenjärjestelyjä Mavin johdossa ja ottaa virasto ministeriön vahvempaan ohjaukseen. Mavin johdon toimintaedellytykset olivat toistuvien ongelmien vuoksi huvenneet olemattomiin.
 
Kotimainen ruuantuotanto on nyt aidosti vaarassa loppua. Siihen meillä ei totisesti ole varaa kriisiytyvässä maailmassa. Vaadinkin suomalaista kauppaa tunnustamaan kotimaisen ruuantuotannon erityislaadun ja pelastamaan sen varmalta kuolemalta. Oma kotimainen puhdas ruoka on kuluttaja tärkein henkivakuutus.
 
 
Lisätietoja: Sirkka-Liisa Anttila 0505113044

Kommentoi kirjoitusta.

Langattoman tiedonsiirron takut on selvitettävä

Tiistai 8.3.2016 klo 16:51 - Minna Sarvijärvi

Ylöjärven Keskustanaiset                                                                     KANNANOTTO

                                                                                                             PUOLUEKOKOUSALOITE

24.2.2016

 

Langattoman tiedonsiirron takut on selvitettävä

 

Pitämässään vuosikokouksessa Ylöjärven Keskustanaiset ottivat kantaa huonosti toimiviin langattomiin tietoliikenneyhteyksiin ja edellyttävät pikaisia käytännön toimia:

Langattomat tietoliikenneverkot ovat yhä kuormittuneempia ja niiden toimintavarmuus on heikko.

Katvealueet ja sähkökatkot vaikeuttavat tiedonsiirtoa oleellisesti. Ylöjärven Keskustanaisten kanta on, että epäkohtaan on pikaisesti puututtava. Operaattoreita on velvoitettava huolehtimaan linkkien toimintakyky myös ääri- ja poikkeustilanteissa. Datasiirron hinta ei kuitenkaan saisi nousta nykyisestä.

Maaseudulla monet elinkeinot ovat langattoman yhteyden varassa, tiedonsiirto on hidasta ja katkeilee usein, puhelut eivät yhdisty ja etätyön tekeminen vaikeutuu.  Myös kotihoidon työntekijät kärsivät tiedonsiirtoyhteyksien puutteista ja pätkimisistä eivätkä aina pysty katsomaan asiakkaidensa palvelu- ja hoitosuunnitelmien tietoja. Hätätilanteissa palo- ja pelastustoimen tavoittaminen ei onnistu. Tällaisissa tilanteissa jopa potilasturvallisuus vaarantuu.

Jollei asia muuten korjaannu, siitä on säädettävä lailla

Kommentoi kirjoitusta.

Kansainvälinen naistenpäivä ? tasa-arvoa edistettävä rohkeammin

Tiistai 8.3.2016 klo 16:49 - Sirkka-Liisa Anttila

Kannanotto

 

Sirkka-Liisa Anttila

 

8.3.2016

 

Kansainvälinen naistenpäivä – tasa-arvoa edistettävä rohkeammin

 

Naiset ovat edenneet poliittisessa ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa kaikkiin merkittäviin asemiin, mutta talous- ja yrityselämän johtopaikoilla naisten osuus on vaatimaton. Lisäksi työttömyys ja erityisesti lyhyet pätkätyöt ovat erityisesti naisten ongelma. Tämä tuo suurta epävarmuutta naisten elämään ja oman tulevaisuutensa suunnitteluun. Uusien työpaikkojen saamiseksi tarvitaan kiireesti järjestöjen alustavasti sopiman yhteiskuntasopimuksen viemistä täytäntöön.

 

Naisilla on myös isoja haasteita työelämän ja perhe-elämän  yhteensovittamisessa. Työaikoihin tarvitaan enemmän joustoa perheen tarpeiden mukaan. Perhevapaat rasittavat yksinomaan naisvaltaisten alojen työnantajia, mikä heikentää merkittävästi nuorten naisten työmarkkina-asemaa. Hallitusohjelman mukaan työnantajille tullaan maksamaan 2500 euron kertakorvaus näistä kustannuksista.

 

Naisten euro on edelleen vain 83 senttiä. Samapalkkaisuuden edistämisessä olemme monista hyvistä pyrkimyksistä huolimatta onnistuneet kaikkein heikoimmin. Samapalkkaisuuden edistämiseksi tarvitaan myös toimia työmarkkinapöydissä. Samasta työstä on maksettava sama palkka sukupuoleen katsomatta. Korjattavaa on sekä yhteiskunnan rakenteissa että asenteissa

 

Suomi juhlii tänä vuonna yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden 110-juhlavuotta. Yhteistyöllä on saatu tuloksia mutta paljon on vielä tehtävää naisten aseman parantamisessa.

 

Vetoankin vakavasti työmarkkinajärjestöihin vastuunkantamiseksi tässä vaikeassa tilanteessa. Samalla kannustan naisia vaatimaan rohkeammin itselleen tasa-arvoista asemaa yhteiskunnassamme.

 

Lisätietoja: kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila 050 5113044

Kommentoi kirjoitusta.

Lämminhenkistä uutta vuotta!

Tiistai 5.1.2016 klo 11:54 - Minna Sarvijärvi

Vuoden ensimmäiset maanantaimarkkinat vietettiin kylmässä pakkassäässä. Mutta tunnelma keskustan teltalla oli lämminhenkinen. Miesten keittelemät kahvit irrottivat hymyn monen torivieraan kasvoille.

Joululomalaisena minulla oli ilo ja kunnia olla toimeliaassa remmissä mukana pienen hetken. Joku epäili meidän olevan liikkeellä seuraavia vaaleja silmällä pitäen. Kerroin, että on tärkeä pysyä tavallisten ihmisten arjen tasolla myös vaalien välillä. Parhaiten tuntuma säilyy, kun on aktiivisesti kuulolla ja läsnä.

Tampereelle on tunnusomaista suuri muualta muuttaneiden määrä. Tänäänkin siitä virisi monta keskustelua. Kotoutumisessa on kovasti tehtävää meillä jokaisella.

Torikahvit onnistuvat vain touhukkaan talkooporukan voimin. Toivottavasti talkoohenki on vallitsevasti periytyvä ominaisuus ja saa sille kuuluvan arvon. Kiitos jokaiselle vastuunkantajalle uurastuksesta yhteisen aatteen vaalimiseksi!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: torikahveilla tavataan

Tasa-arvo-ohjelma hallitusohjelmaa täydentämään

Keskiviikko 3.6.2015 klo 23:34 - Elsi Katainen

Keskustanaiset: Tasa-arvo-ohjelma hallitusohjelmaa täydentämään
 
Suomen Keskustanaiset uskoo, että seuraava hallitus kykenee turvaamaan perheiden hyvinvointia hankalasta taloustilanteesta huolimatta. Keskustanaiset myöntää, että linjaukset ovat raskaita kaikille suomalaisille. Arvovalintoja on kuitenkin tehty niiden suomalaisten puolesta, jotka yhteiskuntaa eniten tarvitsevat.
 
- Olen erittäin tyytyväinen siitä, että hyvinvointi on yksi hallituksen strategisista tavoitteista. Tavoitteena on hyvinvointierojen kaventaminen. Erityisen onnellinen olen siitä, että poikkeuksellisen hankalasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta omaishoitoon satsataan 75 miljoonaa euroa, kotipalvelua lisätään eikä lapsilisiin kosketa muutoin kuin indeksien osalta, Keskustanaisten puheenjohtaja ja kansanedustaja Elsi Katainen korostaa.
 
Keskustanaiset toteaa, että kotitalousvähennyksen korvausasteen korottaminen helpottaa perheiden arkea ja ikä-ihmisten hoitopalvelujen kotitalousvähennysten piiriin ottaminen on erittäin tervetullut lisä.
 
- Nämä toimet tulevat varmasti osaltaan vaikuttamaan työllisyyden lisääntymiseen, Katainen kertoo. Tärkeää on myös, että kotiin vietäviä palveluja vahvistetaan ja lastensuojeluun lisätään panoksia, Katainen tarkentaa.
 
Keskustanaiset ovat tyytyväisiä siihen, että kärkihankkeissa on mukana Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma ja että perheasiat ovat yhden ministerin vastuulla. Lisäksi hallitusohjelmaan on selkeästi kirjattu päätösten lapsi- ja perhevaikutusten arviointi.  Keskustanaiset toteavat, että hallitusohjelmaa täydentämään tarvitaan erillinen tasa-arvo-ohjelma.
 
-Sukupuolivaikutusten arviointia ei saa unohtaa. Tasa-arvo ei etene ilman tavoitteita ja toimenpiteitä, Keskustanaisten puheenjohtaja Katainen muistuttaa.
 
Lisätietoja: Keskustanaisten puheenjohtaja, kansanedustaja Elsi Katainen, puh. 050 51 22 362

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tasa-arvo

Tasa-arvoisuus, sosiaalinen yhdenvertaisuus

Maanantai 3.11.2014 klo 9:21 - Elsi Katainen

 
Pirkanmaan keskustanaisten kirkkopyhä 19.10.2014
Kihniö
 
JUHLAPUHE
 
 
Arvoisa kirkkopyhä- ja juhlaväki,
 
Ensinnäkin lämmin kiitos kutsusta saapua keskuuteenne tänne kirkkopyhään! Tämä on minulle ensimmäinen vierailu täällä Kihniössä, mutta tuntui tutlta saapua tänne :) viihtyisää elintilaa täällä näyttää olevan aivan kuin synnyinseudullani Pohjois-Pohjanmaalla ja kotiseudullani Pohjois-Savossa. Tällaisessa elinympäristössä me keskustalaiset viihdymme erinomaisesti.
 
Hyvät kuulijat,
 
Me Suomen Keskustanaiset haluamme vaikuttaa laajasti elämän eri alueiden tasa-arvokysymyksiin. Sukupuolten, sukupolvien ja eri alueiden tasa-arvoisuus on meidän toimiemme keskiössä, kuten myös sosiaalisen yhdenvertaisuuden kysymykset. Nykyisessä poliittisessa tilanteessa aiheita työllemme ei ole puuttunut, niin eriarvoistavaa on kokoomuksen ja SDP:n johtaman hallituksen työnjälki ollut. 
Erot kasvavat 
Keskusta ja vasemmisto tekivät muutama viikko sitten välikysymyksen hallitukselle koskien pienituloisten asemaa ja koko yhteiskunnan eriarvoistumista. Kuilut hyvinvoivien ja huono-osaisten välillä syvenevät, ja suomalaisen yhteiskunnan epätasa-arvoisuus on kasvanut vakaviin mittoihin.
Tulevan vuoden talousarvioesitysa  ei juurikaan sisältänyt konkreettisia keinoja kuroa eriarvoistumista yhteiskunnassa umpeen. Päinvastoin – lapsiperheiltä leikkaamisen kaltaiset kylmät arvovalinnat jatkuvat. On harmillista ja turhauttavaa, kun johtava hallituspuolue tuntuu elävän eri todellisuudessa kuin suuri osa suomalaisista. Keskusta teki välikysymyksen yhteydessä huolenpitolupauksen – kaikista suomalaisista huolehditaan, edes perustasolla. Esimerkiksi keskustan puheenjohtaja Sipilän ehdotukselle perustulokokeilusta on annettava mahdollisuus.
Arvovalinnoilla on valtava voima. Ei voi olla sattumaa, että koulujärjestelmämme ei takaa jokaiselle samoja eväitä tulevaisuuteen tai että toiset pääsevät heti lääkäriin kun toiset joutuvat jonottamaan. Työttömyys koskettaa jo miljoonaa suomalaista. Köyhyydessä elää 800 000 suomalaista, joista 100 000 kärsii pitkäaikaisesta huono-osaisuudesta. 20 000 suomalaista hakee ruokansa viikoittain leipäjonoista. Kaikkein heikompiosaisten elämän arkea on myös asunnottomuus ja heikko terveys. Liian usein myös seuraava sukupolvi jatkaa samalla polulla. Työttömyys on kuitenkin vain harvoin vapaaehtoinen valinta.
Eriarvoistumisen kirjo on Suomessa laaja. Hallitukset Katainen-Stubb ovat näyttäneet, kuinka hyvinvointi voidaan myös alueellisesti keskittää, syrjäseutujen kustannuksella. Sosiaalinen eriarvoisuus kasvaa kun syrjäisemmillä alueilla eläminen ja yrittäminen vaikeutuvat, eikä koko maan kasvun eväitä edes tunnisteta. Työpaikat ja palvelut siirtyvät matkojen päähän. Turvattomuus syrjemmässä kasvaa kun poliisin ja ambulanssin tulo kestää. Kouluverkkoja harvennetaan ja nuoret pakotetaan liian varhaiseen itsenäistymiseen.
Köyhtyminen on lisääntynyt myös keskittymisen toisessa ääripäässä. Kaupungistumisen myötä keskustoissa asumisen hinta nousee kohtuuttomaksi. Samoin korkeasti koulutetut kokevat akateemisen työttömyyden kivut siinä kuin opiskelupaikkaa vaille jäänyt syrjäytynyt. Myös yksinasuvien määrä on kasvanut valtavasti – korkeita elinkustannuksia ei voi jakaa kenenkään kanssa, ja lainsäädäntö sekä verotus usein suosivat kahden ansaitsijan talouksia.
 
Työtä ei riitä kaikille, eikä kasvun eväitä tämä hallitus ole kyennyt löytämään. Tähän on tartuttava keskustankin ehdotuksilla kasvurahastosta, pk-yritysten tukemisesta, biotalouteen ja kotimaiseen energiaan sekä vientiyrityksiin panostamisesta alkaen! Vanha viisaus pitää edelleen; työ on parasta sosiaaliturvaa
Hyvät kuulijat
On aivan selvää, että suomalaiset perheet ansaitsisivat nykyistä parempaa perhepolitiikkaa. Tutkimusten mukaan suomalaiset lapset ja nuoret jakaantuvat entistä jyrkemmin hyvin- ja pahoinvoiviin. Lama ja suurtyöttömyys kärjistävät ongelmaa vääjäämättä. Siksi oli hätkähdyttävää kuulla eduskunnassa peruspalveluministeriä, joka kirkkain silmin kertoi, että yhä suurempi osa nuorista voi paremmin kuin ennen. 
  Suomen talouskurjimuksen edessä hallitus on tehnyt mittavan määrän leikkauksia. Sopeuttamista on toki tarvittu ja tarvitaan edelleen, mutta puolueiden arvot paljastuvat siinä, kuinka leikkaukset kohdistetaan. Leikkaukset kohdistuvat kipeimmin pienituloisiin, perheisiin ja tavallisiin työssäkäyviin. Eriarvoistuminen on lisääntynyt ja kansa on jakautumassa kahtia.
 
Lasten, nuorten ja perheiden tilanne on pohja yhteiskunnan vakaudelle ja hyvinvoinnille. Parempi perhepolitiikka onkin seuraavan vaalikauden pääasioita. Keskustalle se on arvokysymys ja itsestäänselvyys. Perhepolitiikalla on lisäksi monin tavoin yhteys myös talous- ja työllisyyskehitykseen. Siksi perhepolitiikka on myös kestävää talouspolitiikkaa.
 
Hyvä kirkkopyhäväki
Myös ikäihmiset tarvitsevat puolestapuhujaa päätöksentekoon. Minusta tehtävä sopii meille keskustalaisille erinomaisesti.
 
Ikäihmiset ovat valtava voimavara tälle yhteiskunnalle niin monella tapaa. Elämän kokemuksen tuoma apu yhteiskunnalle. Apu lapsille ja lapsenlapsille. Kuinka suuri osa yhteiskunnan vapaaehtoistyöstä nojaa vanhempien ihmisten harteilla. Kuinka moni tilaisuus jäisi pitämättä elleivät ikäihmiset olisi talkoissa... 
 
Viime vuonna saatettiin voimaan niin kutsuttu vanhuspalvelulaki. Muste ehti tuoreessa laissa hädin tuskin kuivua, kun jo alkuvuodesta peruspalveluministeri kertoi olevansa huolissaan siitä, ettei uusi laki ole pystynyt turvaamaan vanhuksille riittävästi kotiin vietäviä palveluja. 
 
Välillä tuntuu, että nyt vaikeassa taloustilanteessa ikääntyneiden kylkeen on lyöty hintalappu, jonka suuruutta kauhistellaan. Vanhukset nähdään kustannuseränä, joiden kotona asumisen aikaa halutaan pidentää vaikkei vanhus enää yksin pärjäisikään. Koti on meille kaikille rakas paikka ja sinne minunkin arjessaan apua tarvitseva 104-vuotias mummokin kaihoilee, vaikka on asunut palvelukodissa vasta pari vuotta. 
Laitospaikkojen purkamiseen on tarvetta, mutta se ei saa tarkoittaa ikäihmisten hylkäämistä koteihinsa, yksinään tai kokonaan omaishoitajan hoteille. Vielä vuosi sitten kotihoitoon ohjattiin inhimillisin perustein. Nyt kotihoitoa perustellaan pelkästään rahalla. Parhaimmillaan kotihoito on kaikista inhimillisin ja sydämellisin vaihtoehto, jos se on mahdollista ja jos vanhuksen todellinen kunto sen sallii. Kotiin huonokuntoisena pakottaminen taas on inhimillinen murhenäytelmä, joka on myös yhteiskunnan tasolla suuri eriarvoisuutta lisäävä tekijä. 
Hyvätuloiset ikäihmiset voivat ostaa tarvitsemansa lisäpalvelut kotiin tai laitoksiin. Pienituloiset taas ovat täysin julkisten palvelujen varassa. Me emme saa jättää ketään seiniensä vangiksi huonokuntoisena vain siksi, ettei hänellä ole varaa maksaa palveluista. Eriarvoistumiskehityksen vuoksi vanhusten asia on meidän kaikkien asia.
 
Hyvä kirkkopyhäväki,
Kristisoimme hallituksen toimia mutta tunnistamme toki Suomen taloudellisen tilanteen vakavuuden. Selviytyäkseen Suomi tarvitsee leikkauksia ja rakenteellisia uudistuksia. Mutta kansalaiset tarvitsevat poliitikoilta myös viestin – tästäkin selvitään. Meidän pitää pystyä hahmottamaan ne tavat, joiden kautta kansalaiset ovat mukana talouden talkoissa. Ja näiden tapojen tulee olla vastuullisia ja oikeudenmukaisia. Heikoimmat ja pienituloisimmat on jätettävä talkoiden ulkopuolelle. Samalla on toimittava niin, että ihmisille on kannusteita yliholhoamisen sijaan, työtä, toimeentuloa ja hyvinvointia laajasti koko maassa.
Ystävät
Viime aikoina on ollut helppo katsella ja kuunnella mielipidemittauksia ja todeta se, kuinka Keskustalla taas pitkästä aikaa pyyhkii hyvin. Omiako ansioita vai hallituksen huonoutta, joka tapauksessa tuntuu siltä että kansa kaipaa Keskustaa asioiden hoitajaksi. Otamme gallup-tulokset vastaan maltilla ja tietoisena siitä, että tulevinakin aikoina kipeitä ratkaisuja tarvitaan; olemmeko me siihen valmiita.
On hyvä kysyä, mikä muuttuu jos Keskusta istuu seuraavassa hallituksessa. Vähemmän keskittämistä, vähemmän eriarvoistavia leikkauksia, enemmän koko Suomea, maaseutuakin kannattelevia ratkaisuja, enemmän koko maan voimavarat hyödyntiä kasvun eväitä omista luonnonvaroistamme, työpaikkoja, energian ja ruuan korkeampaa omavaraisuutta, parempaa perhepolitiikkaa.. Siinäpä onkin jo tekemisen paikkoja ensi kevään eduskuntavaaleja ajatellen, niin meillä ehdokkailla kuin tukijoukoillakin.
Ehdokasasettelu on loppusuoralla, ja harmikseni on todettava, että mainioiden ehdokkaiden joukossa on turhan vähän naisia, vähemmän kuin edellisissä vaaleissa. Se on harmillista ja toivon, ettei se vaikuta Keskustan vaalitulokseen, sillä varsinkin liikkuvat äänestäjät väkirikkaammilla alueilla arvostavat mies-ja naisehdokkaiden tasapuolisuutta. 
Perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo lohkaisi tässä vastikään, että Suomessa naiset ovat niin tasa-arvoisia että näyttävätkin ihan miehiltä. Liekö perussuomalaisten keskuudessa on näin, sitäkään en usko, mutta meillä Keskustassa ainakin on vielä tasa-arvotyölle sijaa jo ehdokasasettelunkin näkökulmasta, ja kyllähän me keskustalaiset naiset ihan naisilta näytämme, vai mitä?!
Toivon teille kaikille virkeää alkutalven odotusta, iloista mieltä ja taistelutahtoa tuleviin koitoksiin! Kiitos.

Kommentoi kirjoitusta.

Naisten asema työmarkkinoilla edelleen hankala

Maanantai 4.11.2013 - Sirkka-Liisa Anttila

Kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila kaipaa muutosta työnantajien asenteisiin siten, että yli 50-vuotiaina työttömäksi jääneitä naisia ei pantaisi suoraan eläkeputkeen.
– Nyt kun putki on katkaistu, on käynyt selväksi, ettei näillä elämänkokemusta ja työkokemusta merkittävästi omaavilla keski-ikäisillä naisilla olekaan kysyntää työmarkkinoilla. Tässä asiassa meidän on kyettävä muuttamaan työnantajien asenteita.
Anttila korostaa naisten vahvuutta ja sopeutuvaisuutta erilaisiin elämäntilanteisiin. Naisten suurena vahvuutena on korkeampi koulutus ja vahva valmius itsensä kehittämiseen ja uudelleenkin kouluttautumiseen. Tulevaisuuden työelämän tarpeet muuttuvat koko ajan, mutta meihin naisiin on jo sisäänrakennettuna pragmaattinen käytännöllisyys ja tuhattaituruus, joka pelasti isänmaamme sodan aikana, kun kotirintamavastuu oli kokonaan naisten käsissä. Tämä osoittaa sen, että me naiset olemme vahvoja ja sopeutuvaisia erilaisiin elämäntilanteisiin ja niiden tuomiin haasteisiin.
– Suomalainen nainen on luotu menestymään! Meidän itsemme pitää ensin oppia arvostamaan omia kiistattomia vahvuuksiamme. Sanomani onkin: ”Kehu nainen päivässä. Olet sen ansainnut!”
Toinen epäkohta työmarkkinoilla on perhevapaakustannukset, jotka rasittavat naisvaltaisten alojen työnantajia kohtuuttomasti.
- Miksi pääministeri Katainen ei tuonut tullessaan Ruotsista mallia perhevapaakustannusten tasaamiseksi verovaroin? Se parantaisi merkittävästi naisten työmarkkina-asemaa, lisää Anttila.
Naisten työmarkkina-aseman kannalta olisi ollut merkittävää saada nämä yhteiskuntamme uudistamisen kannalta tärkeät kustannukset katetuksi yhteisesti verovaroin.
- Hallituksen valitsema kotihoidontuen romutusmalli ei paranna yhdenkään naisen työmarkkina-asemaa tilanteessa, jossa meillä on lähes 300 000 ihmistä vailla työtä!
Anttila puhuu aiheesta Porissa keskiviikkona 6.11 Kolme naista –kiertueen tapahtumassa.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: naisten asema

tasapuolisella kustannusjaolla tasapuolisempaan työelämään

Maanantai 21.10.2013 klo 9:21 - Paula Lehtomäki

Paula Lehtomäki: Tasapuolisella kustannustenjaolla tasapuolisempaan työelämään
Monista edistysaskeleista huolimatta sukupuolten tasa-arvo työelämässä vaatii vielä määrätietoisia ponnisteluja.
- Nyt tulee tarkastella, mitkä ovat tärkeimpiä ongelmakohtia - ja löytää konkreettisia ratkaisuja, vaatii Keskustan kansanedustaja Paula Lehtomäki. Erilaisista perhevapaista ja muun muassa sairaan lapsen hoidosta aiheutuvat kustannukset kasaantuvat edelleen pääasiassa naisten ja heidän työnantajiensa harteille. On välttämätöntä kyetä jakamaan nämä kustannukset tasapuolisemmin kaikkien työnantajien kesken. Se on avain nykyistä tasa-arvoisempaan työelämään.
-  Isien perhevapaiden käyttöä pitää kannustaa. Se ei onnistu leikkaamalla, va an lisäämällä, perheiden mahdollisuuksia, täsmentää Lehtomäki.
Myös kotitalousvähennys on konkreettinen keino tukea työelämän ja perhe-elämän yhteensovitusta. Se kaipaa yksinkertaistamista. Politiikalla pitää pitkäjänteisesti ja johdonmukaisesti tukea perheiden arjen sujuvuutta ja naisten ja miesten tasa-arvoista työelämää. Onnistunut politiikka on omiaan edistämään myös asenteiden kehittymistä entistä tasa-arvoisempaan suuntaan, niin ihmisten kuin organisaatioidenkin tasolla. Lehtomäki puhuu aiheesta Tampereella 23.10. Kolme naista –kiertueen tapahtumassa. Lisätiedot: Paula Lehtomäki kansanedustaja p. (09) 432 3159 ___ Kolmen naisen kiertue toteutetaan syksyllä viidellä eri paikkakunnalla. Mukana on tuttuja nimiä politiikasta sekä muita tunnettuja henkilöitä eri elämänalueilta. Jokaisella tilaisuudella on oma mielenkiintoinen teemansa. Luvassa on tarinoita ja elämänmakuisia esimerkkejä.  Omakohtaisuutta ja kannustusta. Kokemusten vaihtoa ja keskustelua. Tapahtumapaikkakunnat ovat: Seinäjoki, Tampere, Pori, Espoo ja Kouvola.
Kolme naista -kiertue Tampereella teemana ”Naiset ja työelämän haasteet”. Keskiviikko  23.10 klo 17.30-19.30, Siperia-aukio, Finlayson alue, Tampere Äänessä kansanedustaja Paula Lehtomäki, YTT, sosiaalipsykologi Maria Härkki-Santala ja työelämän nuorisolähettiläs Aicha Manai. Tilaisuuden juontaa toimittaja, tietokirjailija Eveliina Talvitie. Tarkemmin kiertueesta >>

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tasa-arvoinen työelämä

Pirkanmaan keskustanaisen puheenjohtaja Iinu Kuusento

Tiistai 21.5.2013 klo 12:09 - Iinu Kuusento

Tervehdys Pirkanmaan Keskustanaiset!
Oli ilo tulla valituksi teidän puheenjohtajaksenne viime vuosikokouksessa! Olen 37-vuotias nainen ja asun perheineni Nokialla. Koulutukseltani olen filosofian maisteri ja työskentelen muun muassa perheyrityksessämme. Nokialla toimin myös Keskustan paikallisyhdityksen puheenjohtajana ja kunnallisjärjestön varapuheenjohtajana, ja muun muassa varavaltuutettuna. Toivon Pirkanmaan Keskustanaisten puheenjohtajakaudeltani edelleen sitä hyvää toimintaa ja työtä mitä pirkanmaalaiset ovat aiemminkin tehneet. Meillä on tapahtumia ja
vilkasta kanssakäymistä. Toivon, että pidämme tärkeäksi kokemiamme
asioita edelleen keskustelussa ja teemme myös kannanottoja.
Yhteiskunnassa on edelleen paljon puutteita ja niiden korjaamiseksi on
taisteltava. Esimerkiksi yhteiskunnan toimenpiteitä lasten auttamiseksi
ongelmatilanteissa on pidettävä yllä, eikä sellaiset toiminnot saa
rapautua. Toivottavasti tutustun myös paikallisosastojen väkeen koko
Pirkanmaalla. Muistetaan, että yhteistyössä on voimaa! Hyvää kevättä ja
kesän alkua, tavataan Pirkanmaalla ja myös Turussa kesäkuussa!
Terveisin Iinu

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tervehdys Iinulta!

Henkilöstön asema sote-uudistuksessa

Keskiviikko 15.5.2013 - Elsi Katainen

Henkilöstön asema sote-uudistuksessa linjattava
Keskustan purjeissa on myötätuuli, koska meillä on ratkaisuja ja kantapään kautta opittua nöyryyttä.
Sinipunahallituksella ei ole kumpaakaan. On vain sotkuja ja ylimielisyyttä.
Nyt jos koskaan tarvitaan ratkaisuja, jotka tuovat työtä ja turvaavat palvelut. Työ ja palvelut ovat alkaneen kevään ykkösasiat.
Työttömyys on edelleen pahentunut, yrityksissä on yt-suma ja lomautukset ovat päällä kunnissa. Samaan aikaan hallitus himoleikkaa palveluista.
Lopputulos on, että tavalliset suomalaiset ovat entistä ahtaammalla. Heijannaisvaikutukset ulottuvat koteihin ja työpaikoille: pahoinvointi ja epävarmuus lisääntyvät.
Pääministeri sanoi, että Suomessa on liian kielteinen ilmapiiri. Mistä se johtuu? Selityksiä voisi löytyä peiliin katsomalla.
Nykymenon suurimpia sijaiskärsijöitä ovat erityisesti vastuullista työtä pienellä palkalla tekevät suomalaiset kunnissa. Heistä todella monet ovat naisia.
Miten he voivat rakentaa elämäänsä ja miettiä tulevaisuuttaan, kun kukaan ei tiedä mitä lähes umpisolmuun menneissä kunta- ja sote-uudistuksissa tapahtuu?
Henkilöstön asema sote-uudistuksessa on täysin auki. Näin ei voi jatkua. Sekasorron tilalle on saatava selvyys ja epävarmuuden tilalle varmuus.
Pidän käsittämättömänä, miten hallitus on sivuuttanut henkilöstön täysin näissä vaalikauden suurimmissa uudistuksissa, vaikka hallituksessa istuu kaksi vanhaa ja yksi uusi työväenpuolue.
Keskustalla on vaihtoehto. Esitän, että puolueena aloittaisimme tiiviin vuoropuhelun myös kuntien työntekijöiden kanssa siitä, miten kuntia ja palveluja tulisi uudistaa.
Olen huomannut esimerkiksi kunta-alan suurimman ammattiliiton, Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n jakavan Keskustan huolen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote-uudistus

Kulta-aika lapsuuden!

Keskiviikko 9.5.2012 klo 7:10

Seuraavan sukupolven kasvattaminen lienee edellisen sukupolven tärkeimpiä tehtäviä. Jatkuvuus on turvattava. Eläinkunnassa jälkeläisten kasvatus sujuu entiseen malliin, mutta luomakunnan kruunu näyttää olevan pulassa. Aiemmin lapsia haluttiin työn jatkajiksi ja vanhuuden turvaksi, nykyään lapsia halutaan kuulema, jotta heidät voisi tehdä onnellisiksi. Valokeila on siirtynyt enenevästi lapsiin perheissä, mutta myös kunnallisessa ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa lapsen etu ja lapsivaikutukset pyritään huomioimaan. Resursseja lisätään parhaillaankin esimerkiksi perhetyöhön, etsivään nuorisotyöhön ja oppilashuoltohenkilöstöön. 

Silti ongelmia on. Huostaanotot lisääntyvät ja nuoret syrjäytyvät. Köyhien lapsiperheiden määrä ei vain vähene. Lisääntyneet perhesurmat vaativat selvittelyä. Ulkomaalaiset vieraamme kauhistelevat varhaisnuortemme alkoholinkäyttöä

Vaikka kuinka panostamme perheisiin, niin hyvinvointiyhteiskuntamme turvaverkot pettävät usein. Kyselemme toistuvasti kadotetun vanhemmuuden perään.  Omasta puolestani voisin kysäistä, arvostammeko jo liikaakin lasten omatoimisuutta ja pärjäävyyttä? Kenen on vastuu ja voiko sitä ulkoistaa? Emmekö ehdi kaiken stressin ja tietotulvan keskellä kuunnella vaistojamme tai edes maalaisjärkeämme?

Mikä tässä nyt niin vaikeaa on, kun kerran oravakin osaa?

Nälkään ei sentään tässä maassa kuolla ja työajan lyhennyksiin on aiempaa paremmat mahdollisuudet lasten ollessa pieniä. Kotimme on varusteltu elektroniikalla ja huipputekniikalla, joka helpottaa kotitöitä ja mahdollistaa lisääntyvän vapaa-ajan.

Suurista ponnisteluista huolimatta aika vain tuntuu katoavan kuin hiekka sormien välistä. Ei ehdi. Yhteiset mukavat perheillat jäävät valitettavan usein haaveeksi vain. Elämme toiveikkaasti sitku-elämää, vaikka pääomamme on vain tämä hetki. Parempia aikoja odotellessa on hyvä kysyä käsi sydämellä: Mikä minulle on tärkeää, tässä ja nyt? Ihan oikeasti.

Mielikuvamatkat omaan lapsuuteen voivat olla hyödyllisiä. Jo perheenperustamisvaiheessa voisivat puolisot yhdessä muistella omia lapsuuden kokemuksia. Lapsuudenperheiden mallit vaikuttavat odotuksiimme itsemme, puolisomme ja lastemme suhteen ja lapsuudenkodin tunneilmapiiri tuntuu vielä kummasti vaan aikuisenakin. Joskus on hyvä miettiä hetkinen sitä, mitä haluan tuoda omasta lapsuudestani tähän perheeseen ja minkä jätän tietoisesti taakseni. Useimpien lapsuudessa on ollut hyvää, mutta myös kipeitä kokemuksia. Elämähän on sellaista. Tuskin meistä paljon edellisiä sukupolvia parempia vanhempia tulee, mutta haitalliset jatkumot olisi hyvä yrittää lopettaa.

Suomalaiset vanhemmat keskustelevat jälkikasvunsa kanssa muutaman minuutin päivässä. Meillä on myös vähiten yhteisiä aterioita perheen kesken kaikista OECD maista. TV ja tietokone vievät aikaamme monikertaisen määrän. Vaurastuminen on tuonut sen, että lapsilla on omat huoneet, joiden sisustukseen kuuluu omat viihdekeskukset. Yhteinen television katselukin menetetään. Lapset jäsentävät maailman tapahtumia turhan paljon yksinään tai vertaisryhmässä. Vanhemmat eivät ehdi ja isovanhemmatkin ovat usein liian hyväkuntoisia tai liian huonokuntoisia  viettääkseen aikaa lastenlasten kanssa. Perheneuvolassa olen havainnut, etteivät monet lapset tiedä isovanhempiensa nimiä tai hautapaikkoja. On huteraa olla juureton. Voi lentää tuulen mukana. Vertaisryhmässä lapsemme varttuvat sekä koulussa, harrastuksissa että kotona.  Aikuisilla on liian vähän ihan tavallista keskusteluaikaa. On kiire johonkin.

Vanhemmuuden arvo on arjessa. Arjensietokykyä tarvitaan, kun lapset ovat pieniä ja oma elämä olisi soinnutettava tavalliseen, ennakoitavaan arkeen. Jostain kun luopuu, niin usein tilalle tulee jotain muuta. Elämän ruuhkavuodet voivat olla antoisiakin, ainakin jälkikäteen arvioituna.  Arki pienten lasten kanssa on raskasta ja monien mielestä tylsää. Tuttuus ja rutiinit luovat kuitenkin turvallisuutta ja jatkuvuutta lapsen mieleen. Maailma on turvallinen paikka. Vanhemmuutta ei voi urakoida, kyse on pitkän tähtäimen projektista ja elinikäisestä oppimisesta. Ja lapset ovat kuitenkin myös mukavaa seuraa. Virkistäviä tuoreita näkemyksiä maailmanmenosta on tiedossa lapsiperheissä, mikäli ehtii jälkikasvunsa kanssa jutustella. Harrastukset ovat toki kehittäviä, mutta kyllä tavallisia koti-iltojakin tarvitaan. Että opitaan sitä arjensietokykyäkin.

Jos jotain toivoisin lapsillemme lisää, niin kiireetöntä aikaa kotosalla perheen kesken. Jospa sitten vaikka se yhteinen päivällinen tai iltapala saman pöydän ääressä, hieman useammin. Pidetäänhän mielessä, että yhdessä ruoan nauttiminen on ihmiskunnan vanhimpia tapoja osoittaa yhteenkuuluvuutta. Ja tulee samalla sitä yhteistä keskusteluaikaa perheen kesken.

Mukavaa kevättalvea!

Päivi Hiltunen

Kirjoittaja on kasvatus-ja perheneuvontaan erikoistunut psykologi ja psykoterapeutti. Hän on keskustalainen kunnanvaltuutettu ja oli ehdokkaana viime eduskuntavaaleissa.

Kommentoi kirjoitusta.

Mari Kiviniemen puheesta 28.8

Keskiviikko 7.9.2011 klo 11:18

Pirkanmaan Keskustanaisten Kirkkopyhä Sastamalassa                         28.8.2011 

Mari Kiviniemen juhlapuheesta: 

Sastamala-liitokseen ollaan alueella suhteellisen tyytyväisiä. Sen onnistuminen on kuitenkin vaatinut työtä. Eikä se työ ole vielä edes ohi vaan sitä tarvitaan yhä jatkossa, jotta kaupunki ja kaupunkilaiset voivat jatkossakin hyvin. Työ on perustunut alueelliseen yhteisöllisyyteen ja sen vahvuuteen.

Kuntaliitokset eivät tule todennäköisesti jäämään tällä alueella tähän. Jo nyt viritellään uusia liitoksia. Näiden toteuttamiseen tarvitaan yhdessä tekemisen halu ja tarve. Näiden liitosten tulee pohjautua alhaalta tulevaan ja ylöspäin menemään tarpeeseen. Ei siihen, että ylhäältä sanellaan miten tulee toimia. Kuntaliitosten ei pidä perustua pelkästään taloudellisiin näkökohtiin. Pitää ottaa huomioon myös paikallisuus, identiteetti, yhteisöllisyys ja lähidemokratia.

Yhteisöllisyyteen liittyy sekä oikeudet että velvollisuudet jokaiselle yhteisön jäsenelle. Jokaisella yhteisön jäsenellä on oma vastuu eli elämän hallinta. Toinen kivijalka yhteisöllisyydelle on sosiaaliset suhteet ja toisten auttaminen. Kolmanneksi tulee yhteiskunnan vastuu ja tästä on niin valtiollisten kuin paikallisten poliitikkojen huolehtia. Sen tarkoitus on tukea ja auttaa kansalaisia. Yhteiskunnan vastuu on valtion ja kuntien tehtävä. Näihin kuuluu opiskelun, työllistyminen, perustoimeentulo, terveyden- ja sosiaalihuolto kaikille kansalaisille.

Yhteisöllisyys vahvistaa!

Suomalaisen yhteiskunnan kivijalkaa murentaa nopeasti monien nuorten osattomuus koulutuksesta, työttömyys ja syrjäytyminen. Näistä epäkohdista kumpuaa nopeasti eripuraa ja huonoa henkeä juuri näiden nuorten keskuudesta.

Euroopan laajalle levinnyt kuohunta tulee suurelta osin ns. luokkayhteiskunnan ongelmista. Suurin ongelma näissäkin maissa on ollut nuorten syrjäytyminen. Nuorten elämään kiinnipääseminen on suuri asia. Huolehtimalla nuorisostamme, voimme suurelta osin ehkäistä tämänkaltaisia ongelmia.

Kitketään yhteiskunnasta vihapuheita ja eri ihmisryhmien syyllistämistä. Vihapuheet ja rasismi eivät ole ratkaisu. Niillä ei rakenneta yhteisöllisyyttä. Keskusta on ollut aina kansalaissovun rakentaja. Vihapuheet ja ihmisryhmien syyllistäminen on sivistymätöntä.

Pyhän Olavin kirkko symboloi yhdessä tekemistä ja yhteiseen työhön uskomista. Samalla reseptillä voimme luoda Keskustan toimintaa ja saada kansanliikkeemme taas nousuun. Kaikkien jäsenten ääni on kuuluttava ja sillä on luotava kattava pohja liikkeen toiminnalle. Yhteisöllisyys on aina ollut ja on oltava tämän liikkeen kantava voima.

Laati Elina Sieppi

Kommentoi kirjoitusta.

Edustajakokous Mikkeli

Tiistai 26.7.2011 klo 21:20 - Iinu Kuusento

Kokoustunnelmia Mikkelistä

Ensikertalaiselle edustajakokouskävijälle kokouksen alkutohina ei vielä ollut täysin tuttua. Kokouspaikalla vilisi sinne tänne säntäileviä ihmisiä. Paikalle tuli satoja naisia, joukossa kyllä jokunen mieskin, nuoria ja vanhoja, sekä perheitä ja ystävyksiä. Läsnä tuntui olevan laaja kirjo keskustahenkisiä ihmisiä. Kun äänestysliput oli jaettu ja tavarat saatu narikkaan, tempaistiin käyntiin Keskustanaisten edustajakokous Mikkelissä 2011. Kokous oli merkkipaalu koko järjestölle, sillä se täytti tänä vuonna pyöreät 70 vuotta. Se on erittäin pitkä aika mille tahansa järjestölle. Lisäksi kokous valitsi järjestölle uuden puheenjohtajan Anneli Jäätteenmäen jättäessä tehtävän.

En ole koskaan ollut naisasianainen tai varsinkaan feministi. Olen aina kuulunut niihin, jotka ajattelevat, että tärkeintä on se mitä on korvien välissä, ei niinkään jalkojen välissä. Edustajakokous avasi kuitenkin silmäni naisjärjestötoiminnan tärkeydelle.  Keskustanaisten 70-vuotinen historia on läpikäynyt monenlaisia yhteiskunnan vaiheita, ja ollut tukemassa ja auttamassa ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Järjestö on alkuvaiheissaan esimerkiksi helpottanut monilapsisten perheiden äitejä, järjestänyt taloihin vesijohtovettä ja mahdollistanut maatilojen emäntien lomia. Lisäksi kaikenlainen yhteistoiminta tarjoaa naisille tukiverkostoja kaupunkimuotoisessa elämässä nykyäänkin, ja järjestön virkistystoiminta tuntuu edelleen vireältä ja aktiiviselta.

Oli hienoa tulla osaksi tätä pitkää historiaa, liittyä satojen muiden naisten ketjuun, ja olla mukana luomassa jatkuvuutta järjestölle, jossa yhdessä saadaan aikaan. Ajankohtaisissa asioissa riittää järjestölle työtä jatkossakin. Edelleen pitää miettiä yhteiskuntamme ongelmia ja viedä eteenpäin tärkeäksi kokemiamme asioita. Mainitsematta ei sovi jättää myöskään kokouksen kauniita puitteita Mikkelissä. Ilma suosi kokoustamme, ja muikut maistuivat iltajuhlassa ihanilta!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: KN edustajakokous Mikkeli

Mikko Alatalo 60v

Keskiviikko 4.5.2011 klo 17:09

Eilen oli Tampere-talolla Mikko Alatalon 60 v juhlakonsertti.  Ilta oli upea kavalkadi Mikon tuotannosta.  Saimme kuulla kauniita ja koskettavia balladeja sekä yhteiskunnallisesti osaaottavia lauluja kuin myös hauskoja nykypäivän kupletteja.  Saimme jälleen kerran todeta kuinka monipuolinen musiikintekijä hän on.  Mikkohan on kansanmies, hän tekee musiikkia jokaiseen makuun (ainakin hyvin moneen).  Mikon arvokkuus musiikintekijänä on juuri, että hän rikkoo sopivasti iskelmän, rockin, rallin, lastenlaulujen ja yhteiskunnallisesti osaaottavien laulujen raja-aitoja, mitä ei aina välttämättä osata tarpeeksi arvostaa. Mikolla on siis erittäin tärkeä osa suomalaisen musiikin tuotannossa.  Hänellä on sanoituksissaan mukana aina jonkinlainen sosiaalinen sanoma, on sitten kyse yhteiskunnasta, isistä, äideistä, rakkaista, kiukkuisista lapsista tai vaikkapa ryyppykaverista.

Kuka voisikaan paremmin sopia kansanedustajaksi kuin mies, joka osaa pukea sanoiksi kansan tuntoja vauvasta vaariin.  Jälleen eilen saimme sen todeta, Mikko osaa kuunnella ja hänellä on sosiaalinen sydän.  Konsertin lopussa Mikon yhteistyökumppani Harri Rinne hienosti muisteli Juicen sanoin ” jotkut sydämestään vihaa sua, toiset rakastaa. Siihen itse et voi vaikuttaa, siis antaa mennä vaan.”  Toivon, että Mikko jatkaa vielä pitkään niin musiikintekijänä kuin kansanedustajana, molemmissa häntä tarvitaan.

70 v juhlakonserttia odotellessa

 

Ritva Männistö

toiminnanjohtaja

Keskustan Pirkanmaan piiri ry

Kommentoi kirjoitusta.

Työntekijöiden neuvottelupäivät

Lauantai 4.9.2010 klo 13:47 - Pirkko Vuolle

Hotelli Vantaa 1.-3.9

Hyvät päivät, joukko oli yhtenäinen ja huomattavissa oli mukavaa innostuksen henkeä. Viimeisen vuoden aikana on tehty töitä, mutta puuttumassa on ollut se innostuksen henki, joka tarvitaan aatteellisen järjestön työssä.

Ensi vuoden eduskuntavaalit olivat etusijalla. Pirkanmaalla on vaalien ehdokasasettelun suhteen tilanne hyvä. Yhtä ehdokasta puuttuen on ehdokkaat nimetty ja voivat vaalityötä tehdä nyt jo oman aikataulunsa ja ehtimisensä mukaan. Se onkin tarpeellista, sillä monet ehdokkaistamme ovat vielä Pirkanmaan äänestäjille outoja.

Naisehdokkaiden määrän vähäisyys on kyllä monessa piirissä huolestuttava, niin meilläkin. Mistä se johtuu ja mikä on siihen lääke? Ne huolet jäivät vielä tulevaisuuden varjoon. Eivätkö naiset arvosta itseään vai eikö heitä arvosteta?

Kommentoi kirjoitusta.

Tapahtumia

Maanantai 9.8.2010 klo 8:13

Keskustanaisilla on taas ollut mielenkiintoinen, tapahtumarikas kesä.

Yhdessäolopäivä Ruovedellä oli antoisa ja osallistujiakin oli ihan mukavasti liikkeellä. Erityisesti mielen jäi Akseli Gallen-Kallelan erämaaateljee. Siinä oli mukana historian havinaa kun kuuntelimme erittäin hyvää opastusta tästä taiteilijakodista, johon suomalaisia historiaan jääneitä henkilöitä oli käynyt.

Ranskan matkamme oli antoisa. Monta vuotta oli sitä matkaa suunniteltu ja nyt saatu onnistumisen asteelle. Suomessa oli niin kuumat ilmat, että Pariisi ei tuntunutkaan sen kuumemmalta kuin suomen suvi oli ollut. Kiertoajelulla saimme mainion kuvan Pariisista. Nähtyä tuli tietysti Riemukaari ja Eiffeltorni. Kävelykierros oppaan johdolla johdatti meidät kuninkaallisen ajan Ranskaan. Kaksi viimeistä päivää vietimme Chailly en Bieressä. Fromagerien tilalla. Uskomaton suoritus mikä sielää on tilan omistajien Sinikka ja Seppo Majaveden toimesta rakennuksien kunnostamisessa tehty. Matkan loppuhuipennus oli grillijuhla Fromagerien puutarhassa. 

http://fermedelafromagerie.pagesperso-orange.fr/historiikki.html

Omanlaisensa hieno tapahtuma oli meillä Lempäälän Mäyriässä. Lapsiperheille suunnattu tapahtuma onnistui yli odotusten. Paikalle saatiinkin 29 lasta ja kymmenkunta vanhempaa. Ke Risto Autio tuli paikalle kertomaan isän näkökulmaa lapsiperheiden arkeen. Tuli tunne että tällaisia tapahtumia pitäisi järjestää tulevaisuudessakin.                    

http://www.suomenmaa.fi/politiikka/autio_muistutti_vanhempia_k%C3%A4yt%C3%B6smallin_antamisesta_4785828.html

 

Kommentoi kirjoitusta.

Puoluekokous

Sunnuntai 13.6.2010 klo 23:12

Olen tänään kotiutunut historiallisesta Keskustan puoluekokouksesta. Hyvän kampanjoinnin jälkeen kokoonnuttiin tekemään päätöksiä puoluetta johtavista henkilöistä. Sen lisäksi päätettiin toimintassuunnitelma ja muuta normaalia puolekokoukselle kuuluvia asioita.

Kiihkeiden kannatuspuheenvuorojen jälkeen alkoivat maraton äänestykset. Olin mukana menettelytapavaliokunnan työskentelyssä ja äänten laskenta sujui nopeasti, vaikka salissa tuloksia odottavista ei varmaan siltä tuntunutkaan.

Puheenjohtajakierroskin vaati kaksi äänestystä. Lopputulos oli mitä parhain. Mari Kiviniemi valittiin puolueemme uudeksi puheenjohtajaksi. Kokoussalin väki räjähti taputuksiin, kun tulos julistettiin. Marilla alkaa kova pesti pääministerinä, mutta hän on lujempaa tekoa, kuin moni osaa ajatellakaan, näin minä uskon.

Varapuheenjohtajatkin uusittiin Puumalaa lukuunottamatta. Eittämättä tuli tunne, että kokoukseen tullut väki halusi tuulettaa viimeisen parin vuoden aikana tulleita paineita. Sen tuuletuksen koki erityisesti Rantakangas. Harmittamaan jäi myös Elsi Kataisen niukka tappio vaalissa.

Varsinaisen kokouksen thillerin tarjosi kuitenkin puoluesihteerin vaali. Jarmo Korhonen oli saanut hyvän haastajan Timo Laanisesta. Hänet sitten valittiinkin huimalla äänivyöryllä. Laanisen sanoja lainatakseni tapahtui "neilikka vallankunomus". Minäkin kuljin lauantai päivän neilikka rintapielessä. Fasebookissa oli siitä jo viikolla ollutkin mukava vihje "Puku päälle ja neilikka rintaan".

     Pirkko Vuolle, toim.johtaja

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Valtuusto ja yhteiskuntavastuu

Sunnuntai 13.6.2010 klo 22:29

Valtuusto ja yhteiskuntavastuu

 Hämeenkyrön valtuustoryhmien ryhmänjohtajat sopivat valtuuston puheenjohtajan johdolla, että he ja valtuutetut antavat kirjalahjoituksen kunnankirjastolle. Kirjasto laati toivomuslistan, jotta ei tulisi 7 X Seitsemää veljestä tai kuutta Sotaa ja rauhaa – ja jotta lahjoitus vastaisi kirjaston kysyntään, ei antajien innokkuuteen. Lista koostui niin Kalle Päätalon tuotannosta kuin nykydekkareista ja lastenkirjoista ja aikakauslehdistä. Kirjalahjoitus luovutetaan kirjastossa 11. toukokuuta.

 Valtuusto vastaa siihen yhteiskuntatalkoohaasteeseen, joka sille paikallislehden palstoilla annettiin onnistuneen marraskuisen valtuustokirpputorin jälkeen.. Kirjojen lahjoitus on siis hyvää jatkoa – runsaan kysynnän ansiosta  ilmeisesti perinteeksi muodostuvalla –  kirpputorille, jonka tuotto lahjoitettiin sosiaalipalvelujen osoittamiin kohteisiin.

 Hyväntahdon toiminta jatkuu valtuuston vapaaehtoistyön merkeissä: perusturvalautakunnan pj Kirsi Parhankangas on valtuuston puheenjohtaja Maria Härkki-Santalan kanssa puolisen vuotta suunnitellut valtuuston vapaaehtoistyön toteuttamista.

 Vapaaehtoisuus tarkoittaa tässä sitäkin, että kukin saa kertaluontoisesti tai useamminkin tahtonsa, taitojensa ja ajankäyttönsä mukaan osallistua – ei ole pakko. Kyseessä on kaikin puolin niin sanottu mahdollisuuksien tasa-arvo.

 Kirsi: ”Vaikka olisimme hommassa vain kaksin Marian kanssa – tosin toimintaan ilmoittautuneissa oli jo muutama mieskin mukana –  niin teemme tätä KOKO valtuuston nimissä. Olemme viranhaltijoiden kanssa koko ajan yhteistyössä tässä asiassa, emme tahdo kuormittaa tai työllistää heitä tällä. Emme kilpaile kunnan oman palvelutoiminnan tai esim. kotihoitoyksikön kanssa ja siksi onkin keskusteltu eri palvelualojen esimiesten kanssa käytännön toteutuksesta.”

 MHS: ”Selvitimme myös teknisen palvelupuolen halukkuuden ja tarpeen olla mukana vapaaehtoistyön ’kohteena’. Usein jalkaudutaan sosiaali- ja terveyspuolelle, mutta tekninen sarka jää huomiotta. Oli kannustavaa, että myös kunnaninsinööri, siis tekninen puoli, suhtautui vapaaehtoistyöhön lämpimästi ja saimme Kirsin kanssa pitkän listan mahdollisista roskatempauksista, risusavotoista ja haravoinneista.”

 Vastaamme tarpeeseen ja kaikkien palvelualojen kanssa. Yli puoluerajojen valtuutetut lupautuivat heti alussa antamaan panoksensa. Kirsi ja MHS: ”Mottona meillä tässä vastaamisessa yhteiskuntatalkoisiin on ’annetaan itseltä ja itsestä ottamatta muilta’.”

Huhtikuun alussa haravointi- ja siistimisillassa olivat mukana  Anna-Maija Frantsila, Sari Haukipää, Maria Härkki-Santala, Kirsi Parhankangas, Vilho Ponkiniemi ja Heikki Uusitalo. Pekka Hakala on kokoamassa touko/kesäkuun taitteessa Harjun pururadan kunnostusporukkaa muun muassa valtuustolaisista.

 Herää aiheellinen kysymys, kuuluuko valtuuston pj:n, valtuuston tai perusturvalautakunnankaan perustehtäviin moinen toiminta. Ei, ei meistäkään kuulu – mutta jos valtuustotyö koetaan työksi, niin tämä vapaaehtoistyö on siihen linkittyvä harrastus ja kiinnostuksen osoitus. Tällaisessa toiminnassa on myös mahdollisuus tutustua kunnan eri palvelualueisiin.

 Käytännössä vapaaehtoistyö on edennyt kunnanpuutarhurin osoittaman viheralueen siistimisenä. Muita toteuttamismuotoja ovat lukijarengas näkövammaisten tarpeita varten, pienkotivierailut vanhusten luona, vieraana oleminen Tuulensuussa kertomassa harrastuksista, työstä ja vaikkapa levyraadin tai muisteluiden virittäminen. Haastetta toki riittää edelleen: tarvetta olisi rinnalla olijana erilaisilla retkillä, niin sanotussa äijäkerhossa ja teemapäivinä erityisnuorison parissa.

 MHS: ”Ihan ’itsekäs’ pointti näissä vapaaehtoistöiden kiemuroissa on se, että olen oppinut tuntemaan ihmisiä, valtuustoväkeäni kun näin tapaamme muutenkin kuin vain kuudesti valtuustokokouksessa vuoden mittaan. Lisäksi on mahdollisuus tutustua erilaisiin paikkoihin, itse menen toukokuussa Tuulensuussa Keinutuolivieraana ja tutustun paikkaan samalla. Lisäksi sovimme Kirsin kanssa niin, että vuorottelemme kirjaston kokoaman kirjakorin viemisessä eräälle kirjojen ystävälle terveyskeskuksen vuodeosastolla. Jo ensimmäisen kirjakorin vienti oli hieno kokemus, tuntuu että sain itse ihan valtavasti.”

 Ilmiönä valtuuston vapaaehtoistyö on kiinnostanut paikallissanomien lisäksi  Tampereen YLEä ja Kyrösradiota sekä Kuntalehteä.

 Toiminnan edetessä me hämeenkyröläiset päättäjät haluamme haastaa tällaiseen vapaaehtoistyöhön mukaan muutkin valtuustot kautta Pirkanmaan ja vaikkapa kautta koko Suomen. Samalla haluamme herätellä sitä ajatusta, että pienikin yksittäinen teko kantaa kauas, tuo hyvää mieltä ja antaa aihetta miettiä, voisiko tätä tehdä useamminkin kuin kerran. Muistutamme myös, että ensi vuosi on kansainvälinen vapaaehtoistoiminnan vuosi.

 Mahdollisia lisätietoja tai yhteydenottoa varten yhteystietomme:

 Kirsi Parhankangas, valtuutettu, perusturvalautakunnan pj    p. 040 523 9383

kirsi.parhankangas(at)hameenkyro.fi

Halutessanne Kirsi lähettää kuvia haravointitapahtumasta, joka oli 20.4.2010.

Maria Härkki-Santala, valtuuston pj       p. 0400 834 477

maria.harkki-santala(at)hameenkyro.fi

Kommentoi kirjoitusta.

Päivät ovat kaikki erilaisia!

Sunnuntai 13.6.2010 klo 22:23

Eilan esittäytyminen:

Olen Eila Huotari, kahden jo aikuisen pojan äiti. Koulutukseltani olen varatuomari ja yhteiskuntatieteiden maisteri. Valmistuin vuonna 1981 yhteiskuntatieteiden maisteriksi pääaineena sosiologia ja vuonna 1983 oikeustieteiden kandidaatiksi pääaineena työoikeus. Varatuomarin arvon sain vuonna 1988. Työurani aikana olen ollut aina kiinnostunut työyhteisön niin fyysiseen, psyykkiseen kuin sosiaaliseenkin hyvinvointiin liittyvistä asioista ja erityisesti mielenterveydestä. Minulla on ollut kaksi valtuustokautta Ylöjärvellä. Tällä hetkellä olen Ylöjärven mielenterveysneuvoston jäsen.

 Olen toiminut Pirkanmaan TE-keskuksen työsuojeluvaltuutettuna ja toisena kuntoutusyhdyshenkilönä TE-keskuksen perustamisesta 1.9.1997 lukien ja päihdeyhdyshenkilönä 1.1.1993 lukien, siis jo Hämeen työvoimapiirin ajoilta asti. Työhallintoon tulin 1.10.1988 Ylöjärven virkaholhoojan ja kiinteistöpalvelujuristin tehtävistä. Työsuojelu- ja päihdeasiat ovat työllistäneet minua oikeastaan koko ajan jollakin tavalla. Jos akuuttia asiaa ei olekaan ollut vireillä, on tapausten seurantaa kylläkin. Asiat tulevat esille joko niin, että asianomainen henkilö ottaa minuun yhteyttä tai sitten esimiehen ja/tai työsuojelupäällikön kautta. Yleensä melkein jokaisessa tapauksessa on mukana työterveyshuolto, joissakin Hämeen työsuojelupiiri. Se, mitä jokaisen tapauksen kohdalla toivoisi, on varhainen puuttuminen. Silloin asioille voi vielä tehdä jotakin.

 Olen ollut työsuojeluvaltuutettuna rapiat 12 vuotta hankkien siihen asianmukaisen koulutuksen Aktiivi-instituutin kurssien kautta. Kuitenkin vieläkin täytyy sanoa, että uutta oppimista riittää. Jokainen tapaus on erilainen. Kyllä eräänkin kerran on jouduttu miettimään syntyjä syviä. Kun asianomainen tapaus, esimerkiksi uupuminen, on saatu asianomaisen henkilön osalta kuosiin, on mietittäväksi jäänyt: Miten tällaiset tapaukset voitaisiin ennalta ehkäistä. 

Työsuojeluvaltuutetun tehtävät kiinnostavat minua edelleen ja kun minua tähän tehtävään kysyttiin, päätin asettua ehdolle. Mikäli tulen valituksi, niin olen edelleen henkilökunnan käytettävissä työyhteisön hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Pyrin toimillani, kokemuksellani ja koulutuksellani ratkaisemaan työyhteisön hyvinvointiin liittyviä asioita: Selvittämään asiaa, kuulemaan kaikkia osapuolia ja saamaan asiassa aikaiseksi mahdollisimman oikean ja oikeudenmukaisen ratkaisun. Juridiikka on oiva käsikassara näissä pyrkimyksissä.

Hyvinvoiva ja toimiva työyhteisö on Pirkanmaan ELY-keskuksen tärkein voimavara: Olkaamme siis yhdessä luomassa hyvää henkeä ja toimintakulttuuria uuteen, perustettuun ELY-keskukseen.

1 kommentti .

Mitä kuuluu?

Tiistai 15.12.2009 klo 10:12 - Minna Sarvijärvi

Mitä kuuluu?

Koska viimeksi kysyit koululaiseltasi kuulumisia? Kysyitkö niin, että hän tiesi Sinun todella haluavan tietää päivän rautaisannoksen kaveripiirisotkuja ja mukavasti menneitä oppimiskokemuksia? Tai toisinpäin? Oletko Isovanhempana muistanut kysyä lapsenlapsiltasi mitä viimeksi opettelitte vaikkapa historiassa?

Useissa kunnissa säästetään lomauttamalla myös opettajia, vaikka tilauskantaa riittää. Niissä päivissä, kun oma opettaja on pois tai kun oma opettaja suhaa toisenkin opetusryhmän peräänkatsojana, piilevät kaikki skandaalin ainekset. Lapset toimivat vähän kuin mullit: kun johtaja huomaa, että aidassa on reikä, koko porukka juoksee häntä kaaressa villisti äännellen kohti uusia seikkailuja. Seikkailupäivän aidanylitysten anti ei välttämättä ole opetussunnitelman mukainen.

Entä koska viimeksi kysyit kuulumisia esimieheltäsi, puolisoltasi, vanhemmiltasi, työkaverilta, toisilta harrastuksiin kuskaavilta vanhemmilta? Kuuntele tarkalla korvalla, kannusta, rohkaise ja pidä keskustelu Teidän kahden välisenä luottamuksen osoituksena!

Toisesta ihmisestä välittäminen kuulukoon jokaiseen päivään. Se on halpa lääke moneen pikkuvaivaan -ja isompaankin kremppaan. 

Kuulemisiin!

Minna Sarvijärvi

Kommentoi kirjoitusta.

Vanhemmat kirjoitukset »