Tasa-arvoisuus, sosiaalinen yhdenvertaisuusMaanantai 3.11.2014 klo 9:21 - Elsi Katainen Pirkanmaan keskustanaisten kirkkopyhä 19.10.2014
Kihniö
JUHLAPUHE
Arvoisa kirkkopyhä- ja juhlaväki,
Ensinnäkin lämmin kiitos kutsusta saapua keskuuteenne tänne kirkkopyhään! Tämä on minulle ensimmäinen vierailu täällä Kihniössä, mutta tuntui tutlta saapua tänne :) viihtyisää elintilaa täällä näyttää olevan aivan kuin synnyinseudullani Pohjois-Pohjanmaalla ja kotiseudullani Pohjois-Savossa. Tällaisessa elinympäristössä me keskustalaiset viihdymme erinomaisesti.
Hyvät kuulijat,
Me Suomen Keskustanaiset haluamme vaikuttaa laajasti elämän eri alueiden tasa-arvokysymyksiin. Sukupuolten, sukupolvien ja eri alueiden tasa-arvoisuus on meidän toimiemme keskiössä, kuten myös sosiaalisen yhdenvertaisuuden kysymykset. Nykyisessä poliittisessa tilanteessa aiheita työllemme ei ole puuttunut, niin eriarvoistavaa on kokoomuksen ja SDP:n johtaman hallituksen työnjälki ollut.
Erot kasvavat
Keskusta ja vasemmisto tekivät muutama viikko sitten välikysymyksen hallitukselle koskien pienituloisten asemaa ja koko yhteiskunnan eriarvoistumista. Kuilut hyvinvoivien ja huono-osaisten välillä syvenevät, ja suomalaisen yhteiskunnan epätasa-arvoisuus on kasvanut vakaviin mittoihin.
Tulevan vuoden talousarvioesitysa ei juurikaan sisältänyt konkreettisia keinoja kuroa eriarvoistumista yhteiskunnassa umpeen. Päinvastoin – lapsiperheiltä leikkaamisen kaltaiset kylmät arvovalinnat jatkuvat. On harmillista ja turhauttavaa, kun johtava hallituspuolue tuntuu elävän eri todellisuudessa kuin suuri osa suomalaisista. Keskusta teki välikysymyksen yhteydessä huolenpitolupauksen – kaikista suomalaisista huolehditaan, edes perustasolla. Esimerkiksi keskustan puheenjohtaja Sipilän ehdotukselle perustulokokeilusta on annettava mahdollisuus.
Arvovalinnoilla on valtava voima. Ei voi olla sattumaa, että koulujärjestelmämme ei takaa jokaiselle samoja eväitä tulevaisuuteen tai että toiset pääsevät heti lääkäriin kun toiset joutuvat jonottamaan. Työttömyys koskettaa jo miljoonaa suomalaista. Köyhyydessä elää 800 000 suomalaista, joista 100 000 kärsii pitkäaikaisesta huono-osaisuudesta. 20 000 suomalaista hakee ruokansa viikoittain leipäjonoista. Kaikkein heikompiosaisten elämän arkea on myös asunnottomuus ja heikko terveys. Liian usein myös seuraava sukupolvi jatkaa samalla polulla. Työttömyys on kuitenkin vain harvoin vapaaehtoinen valinta.
Eriarvoistumisen kirjo on Suomessa laaja. Hallitukset Katainen-Stubb ovat näyttäneet, kuinka hyvinvointi voidaan myös alueellisesti keskittää, syrjäseutujen kustannuksella. Sosiaalinen eriarvoisuus kasvaa kun syrjäisemmillä alueilla eläminen ja yrittäminen vaikeutuvat, eikä koko maan kasvun eväitä edes tunnisteta. Työpaikat ja palvelut siirtyvät matkojen päähän. Turvattomuus syrjemmässä kasvaa kun poliisin ja ambulanssin tulo kestää. Kouluverkkoja harvennetaan ja nuoret pakotetaan liian varhaiseen itsenäistymiseen.
Köyhtyminen on lisääntynyt myös keskittymisen toisessa ääripäässä. Kaupungistumisen myötä keskustoissa asumisen hinta nousee kohtuuttomaksi. Samoin korkeasti koulutetut kokevat akateemisen työttömyyden kivut siinä kuin opiskelupaikkaa vaille jäänyt syrjäytynyt. Myös yksinasuvien määrä on kasvanut valtavasti – korkeita elinkustannuksia ei voi jakaa kenenkään kanssa, ja lainsäädäntö sekä verotus usein suosivat kahden ansaitsijan talouksia.
Työtä ei riitä kaikille, eikä kasvun eväitä tämä hallitus ole kyennyt löytämään. Tähän on tartuttava keskustankin ehdotuksilla kasvurahastosta, pk-yritysten tukemisesta, biotalouteen ja kotimaiseen energiaan sekä vientiyrityksiin panostamisesta alkaen! Vanha viisaus pitää edelleen; työ on parasta sosiaaliturvaa
Hyvät kuulijat
On aivan selvää, että suomalaiset perheet ansaitsisivat nykyistä parempaa perhepolitiikkaa. Tutkimusten mukaan suomalaiset lapset ja nuoret jakaantuvat entistä jyrkemmin hyvin- ja pahoinvoiviin. Lama ja suurtyöttömyys kärjistävät ongelmaa vääjäämättä. Siksi oli hätkähdyttävää kuulla eduskunnassa peruspalveluministeriä, joka kirkkain silmin kertoi, että yhä suurempi osa nuorista voi paremmin kuin ennen.
Suomen talouskurjimuksen edessä hallitus on tehnyt mittavan määrän leikkauksia. Sopeuttamista on toki tarvittu ja tarvitaan edelleen, mutta puolueiden arvot paljastuvat siinä, kuinka leikkaukset kohdistetaan. Leikkaukset kohdistuvat kipeimmin pienituloisiin, perheisiin ja tavallisiin työssäkäyviin. Eriarvoistuminen on lisääntynyt ja kansa on jakautumassa kahtia.
Lasten, nuorten ja perheiden tilanne on pohja yhteiskunnan vakaudelle ja hyvinvoinnille. Parempi perhepolitiikka onkin seuraavan vaalikauden pääasioita. Keskustalle se on arvokysymys ja itsestäänselvyys. Perhepolitiikalla on lisäksi monin tavoin yhteys myös talous- ja työllisyyskehitykseen. Siksi perhepolitiikka on myös kestävää talouspolitiikkaa.
Hyvä kirkkopyhäväki
Myös ikäihmiset tarvitsevat puolestapuhujaa päätöksentekoon. Minusta tehtävä sopii meille keskustalaisille erinomaisesti.
Ikäihmiset ovat valtava voimavara tälle yhteiskunnalle niin monella tapaa. Elämän kokemuksen tuoma apu yhteiskunnalle. Apu lapsille ja lapsenlapsille. Kuinka suuri osa yhteiskunnan vapaaehtoistyöstä nojaa vanhempien ihmisten harteilla. Kuinka moni tilaisuus jäisi pitämättä elleivät ikäihmiset olisi talkoissa...
Viime vuonna saatettiin voimaan niin kutsuttu vanhuspalvelulaki. Muste ehti tuoreessa laissa hädin tuskin kuivua, kun jo alkuvuodesta peruspalveluministeri kertoi olevansa huolissaan siitä, ettei uusi laki ole pystynyt turvaamaan vanhuksille riittävästi kotiin vietäviä palveluja.
Välillä tuntuu, että nyt vaikeassa taloustilanteessa ikääntyneiden kylkeen on lyöty hintalappu, jonka suuruutta kauhistellaan. Vanhukset nähdään kustannuseränä, joiden kotona asumisen aikaa halutaan pidentää vaikkei vanhus enää yksin pärjäisikään. Koti on meille kaikille rakas paikka ja sinne minunkin arjessaan apua tarvitseva 104-vuotias mummokin kaihoilee, vaikka on asunut palvelukodissa vasta pari vuotta.
Laitospaikkojen purkamiseen on tarvetta, mutta se ei saa tarkoittaa ikäihmisten hylkäämistä koteihinsa, yksinään tai kokonaan omaishoitajan hoteille. Vielä vuosi sitten kotihoitoon ohjattiin inhimillisin perustein. Nyt kotihoitoa perustellaan pelkästään rahalla. Parhaimmillaan kotihoito on kaikista inhimillisin ja sydämellisin vaihtoehto, jos se on mahdollista ja jos vanhuksen todellinen kunto sen sallii. Kotiin huonokuntoisena pakottaminen taas on inhimillinen murhenäytelmä, joka on myös yhteiskunnan tasolla suuri eriarvoisuutta lisäävä tekijä.
Hyvätuloiset ikäihmiset voivat ostaa tarvitsemansa lisäpalvelut kotiin tai laitoksiin. Pienituloiset taas ovat täysin julkisten palvelujen varassa. Me emme saa jättää ketään seiniensä vangiksi huonokuntoisena vain siksi, ettei hänellä ole varaa maksaa palveluista. Eriarvoistumiskehityksen vuoksi vanhusten asia on meidän kaikkien asia.
Kristisoimme hallituksen toimia mutta tunnistamme toki Suomen taloudellisen tilanteen vakavuuden. Selviytyäkseen Suomi tarvitsee leikkauksia ja rakenteellisia uudistuksia. Mutta kansalaiset tarvitsevat poliitikoilta myös viestin – tästäkin selvitään. Meidän pitää pystyä hahmottamaan ne tavat, joiden kautta kansalaiset ovat mukana talouden talkoissa. Ja näiden tapojen tulee olla vastuullisia ja oikeudenmukaisia. Heikoimmat ja pienituloisimmat on jätettävä talkoiden ulkopuolelle. Samalla on toimittava niin, että ihmisille on kannusteita yliholhoamisen sijaan, työtä, toimeentuloa ja hyvinvointia laajasti koko maassa.
Ystävät
Viime aikoina on ollut helppo katsella ja kuunnella mielipidemittauksia ja todeta se, kuinka Keskustalla taas pitkästä aikaa pyyhkii hyvin. Omiako ansioita vai hallituksen huonoutta, joka tapauksessa tuntuu siltä että kansa kaipaa Keskustaa asioiden hoitajaksi. Otamme gallup-tulokset vastaan maltilla ja tietoisena siitä, että tulevinakin aikoina kipeitä ratkaisuja tarvitaan; olemmeko me siihen valmiita.
On hyvä kysyä, mikä muuttuu jos Keskusta istuu seuraavassa hallituksessa. Vähemmän keskittämistä, vähemmän eriarvoistavia leikkauksia, enemmän koko Suomea, maaseutuakin kannattelevia ratkaisuja, enemmän koko maan voimavarat hyödyntiä kasvun eväitä omista luonnonvaroistamme, työpaikkoja, energian ja ruuan korkeampaa omavaraisuutta, parempaa perhepolitiikkaa.. Siinäpä onkin jo tekemisen paikkoja ensi kevään eduskuntavaaleja ajatellen, niin meillä ehdokkailla kuin tukijoukoillakin.
Ehdokasasettelu on loppusuoralla, ja harmikseni on todettava, että mainioiden ehdokkaiden joukossa on turhan vähän naisia, vähemmän kuin edellisissä vaaleissa. Se on harmillista ja toivon, ettei se vaikuta Keskustan vaalitulokseen, sillä varsinkin liikkuvat äänestäjät väkirikkaammilla alueilla arvostavat mies-ja naisehdokkaiden tasapuolisuutta.
Perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo lohkaisi tässä vastikään, että Suomessa naiset ovat niin tasa-arvoisia että näyttävätkin ihan miehiltä. Liekö perussuomalaisten keskuudessa on näin, sitäkään en usko, mutta meillä Keskustassa ainakin on vielä tasa-arvotyölle sijaa jo ehdokasasettelunkin näkökulmasta, ja kyllähän me keskustalaiset naiset ihan naisilta näytämme, vai mitä?!
Toivon teille kaikille virkeää alkutalven odotusta, iloista mieltä ja taistelutahtoa tuleviin koitoksiin! Kiitos.
|
|
